Prose
kirjallisuutta, filosofiaa, kommentteja
toimittanut Jan Blomstedt


Väinö Blomstedtista, Ranskasta, symbolismista, musiikista, Sitruunapöydästä ym.

Suomen Taidepiirtäjien Liiton kokoelmat / Lahden taidemuseo

Marjut Popelka

LÖYTÖJÄ LAHDEN TAIDEMUSEOSTA

 

Selailin kirjahyllyssäni vuosikymmeniä seisonutta Suomen piirustustaide -kirjaa, koska muistelin nähneeni siinä kuvan Väinö Blomstedtin piirroksesta. Se löytyi: Bourg-la-Reine, 1894, lyijy- ja värikynäpiirros, joka esittää kylänäkymää.  Ei siis mistä tahansa kylästä, onhan Väinö Blomstedtin maalaus Bourg-la-Reinen hautausmaasta merkinnyt hänen tuotannossaan tietoista askelta kohti symbolismia. Bourg-la-Reinen hautausmaasta tunnetaan Salme Sarajas-Kortteen mukaan kolme eri versiota. 


Kaksi öljymaalausta Bourg-la-Reinen hautausmaasta oli esillä Suomen Taiteilijain näyttelyssä 1894. Näistä ehkä varhaisempi (näyttelyluettelon n:o 17) tunnetaan vain vanhan valokuvan ja lehtikritiikkien perusteella. Tässä teoksessa Blomstedt näyttää käsitelleen aihetta vielä melko luonnonmukaisesti. Suomen Kuvalehti on julkaissut 1894 Daniel Nyblinin ottaman kuvan tästä maalauksesta.


Toisessa maalauksessa (n:o 18) tyyli on viety pitkälle gaugunilaiseen syntetismiin. Vuoden 1894 arvostelut kertovat työhön alun perin liittyneestä leveästä, symboliikkaa lisänneestä kehysosasta: "Taulua piirittää jotenkin leveä, harmaaksi maalattu ala, jonka yläosan peittävät monet ristit ynnä suuret leveät siivet, jotka kääntyvät alas ikään kuin kalmiston suojaksi." Nuoressa Suomessa jouluna 1894 julkaistu samanaiheinen, Blomstedtin signeeraama piirustus antaa mielikuvan siitä, millaiselta teos on leveine, omintakeisine kehyksineen näyttänyt.


Sarajas-Korte arvelee Blomstedtin kehitelleen tätä Pariisissa aloitettua työtä Suomessa kesän ja syksyn aikana. Tämä maalaus on Turun taidemuseon kokoelmissa.

 

Kirjan mukaan Bourg-la-Reine -piirros kuului Suomen Taidepiirtäjäin Liiton kokoelmiin, ja myös sen nykyinen sijainti selvisi: Lahden taidemuseon kokoelmat. Kesän 2015 keskustelussa amanuenssi Maija-Riitta Kallion kanssa selvisi, että kokoelmissa on kaikkiaan yhdeksän Väinö Blomstedtin piirustusta, joihin pääsin tutustumaan.

 

Neljä piirustusta on vuodelta 1894, jolloin Väinö Blomstedt oli toisella opintomatkallaan Pariisissa. Kolmessa piirustuksessa aiheena on näkymiä Bourg-la-Reinen kylästä. Neljännen, myös vuonna 1894 tehdyn piirroksen aiheena on katunäkymä. Siihen taiteilija on merkinnyt lisätiedon ”A la Willette”. Mielenkiintoista: tämän henkilöitä hieman karrikoivan piirroksen Blomstedt on siis tehnyt Adolphe Willetten (1857-1926) tyyliin. Ranskalainen taidemaalari oli myös kuvittaja, pilapiirtäjä, graafikko ja lisäksi toinen alkuperäisen Moulin Rougen arkkitehdeista.

 

Katunäkymä-piirroksen oikeassa reunassa on puunrunko, jonka alaoksien lehvistö koristaa kuvan yläreunaa ja tasapainottaa sommittelun. Puunrungon takaa näkyy poika, joka kättään nostaen tervehtii ohi kulkevaa, talonpoikaisesti pukeutunutta pariskuntaa. Hyväntahtoisesti karrikoitujen henkilöiden asento on omanlaisensa: vaikka he kävelevät, jalat eivät näytä irtoavan maasta.

 

Bourg-la-Reine


Yllä olevassa piirroksessa kylä näkyy etäämpänä, hieman salaperäisenä. Ilmava sommitelma korostaa kuvan yläkentässä olevaa kylää. Etualan lennokkaasti vedetyt piirrot indikoivat kylätietä. Taiteilija on keskittynyt edessä häämöttävään kylänäkymään; viiniköynnöksiä, muutama puiden ympäröimä talo metsikön laidassa, taivasta vasten piirtyviä lehtipuita sekä ryhmä sypressejä.

 

Muut piirustukset Lahden taidemuseon kokoelmissa:


Maisema 1898, hiilipiirros. Syntetistisesti piirretty maisema; aiheena metsäjärvi, korkea kallio, koristeellisesti sammaloituneita kiviä, metsästä nouseva pyörteinen pilvi ja parvi mustia lintuja.


Talo 1924, lyijy- ja mustekynä. (signeeraus oik.: V. B-dt, Nuhjala, 1924) Kuva esittänee yhtä Nuhjalan kartanon piharakennuksista.


Hangosta 1926, lyijykynä. Matalia mäntyjä rannan lähellä. Blomstedt on maalannut useita rantamaisemia Hangosta 1920- ja 1930-luvulla.


Vanha puu 1926, lyijykynä ja mustekynä. (Signeeraus oik.: V. B-dt, Tervik Vanha tammi Tervikissä, jonka tammikuja on tiettävästi Suomen pisin.


Portti 1928, lyijykynäpiirros. Kansatieteellisellä tarkkuudella piirretty vanha puuportti.

 

Lahden piirustukset kertovat taiteilijan kiinnostuksen kohteista ja piirustustyylien monipuolisuudesta. Osaltaan ne täydentävät elämänkerrallisia tietoja: milloin, missä ja mitä Väinö Blomstedt on piirtänyt.


 

Blomstedt piirtäjänä ja kuvittajana


Monen aikalaistaiteilijan tavoin Blomstedt toimi myös kuvittajana; hänen piirroksiaan löytyy lukuisista lehdistä, kirjoista sekä kirjojen ja näyttelyluettelojen kansista.

 

Kuvituksissaan Blomstedt on käyttänyt erilaisia piirustustekniikoita, ja aihepiirien kirjo on laaja. On huumorin värittämää kansankuvausta, raikkaita, merellisiä luontokuvia, satujen kuvituksia, otsikkofriisejä, alkukirjaimia ja jugend-henkisiä loppuvinjettejä – ja tarvittaessa jopa valokuvamaisen tarkkoja piirroksia esimerkiksi satamista ja liikenteestä.

 

Vuonna 1893 julkaistu Suomi 19:nnellä vuosisadalla -suurteos oli 1800-luvun lopun maineikkain painotyö. Nuori Väinö Blomstedt osallistui sen kuvittamiseen peräti 16 piirustuksella. Kirja sisälsi silloisissa olosuhteissa ainutlaatuisen runsaan kuvitusohjelman, johon osallistui joukko taiteilijoita.

 

Kuvituksen arvostusta vähensi pitkään ajattelutapa, jonka mukaan kirjankuvituksessa ei ole kyse taiteesta sanan jaloimmassa mielessä, koska se on alisteista tekstille. Lastenkirjojen kuvituksia ei 1800-luvun puolella vielä luettu kuuluvaksi taiteeseen. Mahtoiko tämä vaikuttaa originaalipiirrosten säilytykseen? Aika näyttäisi.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Väinö Blomstedt (1871 – 1947)




















Kuva. Väinö Blomstedt: Fyris-joki 1912. Maalaus on tallennettuna Ateneumin taidemuseossa.





Marjut Popelka:


Ensimmäinen opintomatka Pariisiin (1891 - 1892) merkitsi nuoren Väinö Blomstedtin työskentelyssä ääriviivojen tärkeyttä ja realistista ilmaisutapaa. Toinen Pariisin-matka (1893 - 1894) toi Blomstedtin tyyliin jyrkän muutoksen. Blomstedt kohtasi symbolismin ja hänelle avautui synteesin merkitys. 


”Taide syntyy muistamisesta”, korosti Paul Gauguin, jonka palavan keltaisessa ateljeessa Blomstedt opiskeli nelisen kuukautta. Tuon ohjenuoran Blomstedt sisäisti. Hän ”juotti silmiään” matkoillaan ja toteutti useat maalaukset vasta kotimaassa. Italia puolestaan toi pysyvästi Blomstedtin palettiin hänelle tyypillisen sinivihreän.

1910-luvulla Blomstedt maalasi myös uusimpressionistia maisemakuvia, josta Fyris-joki on esimerkkinä. Hänen maalauksissaan puhui vesi, ja lempiaiheiksi nousivat merelliset maisemat, purjelaivat ja satamanäkymät. Hieman romanttista, dekoratiivista tyylittelyä pidetään Blomstedtille tunnusomaisena.

Heijastuksia ja hetken tuntua

Vesi erityyppisissä maisemissa – joet, ranta- ja järvimaisemat, satamat, koskimaisemat - on ollut keskeinen elementti lukuisissa Väinö Blomstedtin maalauksissa.

 Symbolisteille vesiaihe toimi ihmismielen peilinä ja oli vertauskuva sinänsä. Jo v. 1892 Väinö Blomstedt kirjoittaa serkulleen Yrjö Blomstedtille: ”Hornajärvestä teen rantamaiseman, jossa etuinna töröttää kaksi kömpelötekoista uusmaalaista ruuhta. (…) Stemninki on aikainen aamuhetki, kun vähäinen tuuli juuri alkaa hengähdyksen tapaan viiltää veden kalvopintaa…” (Kirje Yrjö Blomstedtille 18.8.1892)

 Kuvauksen perusteella Blomstedtin voi tulkita projisoineen maisemaan omaa mielentilaansa, kun taas aamutuulen vireen synnyttämä liike vedenpinnassa kuvastaa ajallisuutta, hetkellisyyttä.

 Auringonlasku-maalauksessa (1898, Ateneumin taidemuseo) hetken tuntu syvenee; läheinen saari ja vaaleat iltapilvet heijastuvat maalausta hallitsevaan, lähes tyveneen vedenpintaan. Etualalla erottuvat iltatuulen väreet veden pinnalla, mikä rikkoo hetken pysähtyneisyyden.

 Vedenpintaan heijastuessaan näkyvä maailma vaikuttaa aineettomalta; heijastukset voivat toimia kuvana transsendenssille - toisen todellisuuden tasolle. (Fyris-joki, 1912)

 Satamat ja purjelaivat nousivat Blomstedtin lempiaiheiksi jo 1910-luvulla. Töitä on luonnehdittu tunnelmaltaan romanttisiksi. Tunnelma on usein tyyni, odottava; siihen tuntuu sisältyvän hiven melankoliaa ja kaukokaipuuta. Ulapalle, aavalle merelle - vapauteen mielen kahleista.

 1984 Väinö Blomstedt kirjoittaa: ”Oitis kun maalle pääsin, tuntui ihan kuin olisi ruvettu minua taaksepäin vetämään, aivan tuntuu kuin olisin jättänyt osan olentoani jonnekin matkalle.” (Kirje Emil Wikströmille, Nummela 6.7.1894)

 Blomstedt matkusti ulkomaille lähes vuosittain. Hän kävi muun muassa Berliinissä, Kööpenhaminassa, Hollannissa, Englannissa, Italiassa ja Espanjassa. Useimmiten hänen päämääränsä oli Ranska, jonne hän suuntasi matkansa parikymmentä kertaa, erityisen mielellään Etelä-Ranskaan.

Muusikko

Musikaalisen perheen esikoinen Väinö sai ensimmäisen viulunsa jo 8-vuotiaana. Soiton opetusta antoi ensin isä, Alfred Blomstedt, sittemmin konserttimestari Anton Sitt. Ylioppilaaksi päästyään 1888 Väinö Blomstedt alkoi soittaa Richard Faltinin johtamassa Akateemisessa orkesterissa, jossa soittivat myös Jean ja Christian Sibelius.

Vuonna 1893 Sibeliuksen jousitrio esitettiin ensi kerran Taiteilijaseurassa. Ensiviulua soitti Väinö Blomstedt, säveltäjä itse alttoviulua ja hänen veljensä Christian selloa. (Sibelius: Jousitrio G-molli JS210 1893 – 1894)

Blomstedtin kerrotaan väitelleen Magnus Enckellin kanssa siitä, kumpi on herkempi ilmaisun väline, maalaus vai musiikki. Blomstedt oli tulisesti puolustanut musiikin suurempaa herkkyyttä. Juuri musiikki on saattanut vaikuttaa siihen, että symbolismi puhutteli Blomstedtia; olihan musiikki symbolisteille taiteen lajeista korkein. Symbolistiseen Puistokuvaan (1895) Blomstedt on vanginnut musiikin unelmoivaa tenhoa.

Viulustaan Väinö Blomstedt ei luopunut opintomatkoillaankaan. ”Hänen viulunsa soi hytissä laivalla, hotellihuoneessa Tukholmassa ja edelleen muiden matkustajain iloksi pitkällä junamatkalla mantereen halki”, on matkakumppani Pekka Halonen kertonut.

Fiolspelaren / Viulunsoittaja

Maalaus Fiolspelaren - etualalla viulua soittava mies, intensiivisesti eläytyneenä, silmät suljettuna, vasemman käden pidellessä herkällä otteella jousta. Hämärää huonetta valaisee sitruunankeltainen, japanilainen paperilyhty. Taustan hämyssä soittoa kuuntelee hartaana kaksi miestä. Tunnelma on henkistynyt.

Viulun soittaja on Väinö Blomstedt, jonka Olof Sager-Nelson ikuisti tämän ateljeessa Pariisissa 1894. Kuuntelijoina ovat taidemaalari Werner von Hausen ja runoilija, teosofi Charles Grolleau. Fiolspelaren -maalauksessa ja sen värimystiikassa on nähty kiteytyneenä Pariisin symbolismin sisäisyyden tunnelma. ”Mystère!” kerrotaan Sager-Nelsonin huudahtaneen ryhtyessään maalaamaan näkymää. Maalaus on nykyisin Göteborgin taidemuseossa.

Sitruunapöydän seuramies

Helsingin maineikkaaseen ravintola Kämpiin syntyi Pariisin ja Lontoon tapaan veljespiirejä, joissa samanhenkisiä ”herroja” kokoontui syömään ja keskustelemaan.  Yksi 1910-luvulla Kämpiin syntyneistä kantapöydistä oli Citronbordet, ”sitruunapöytä”, jonka ääressä 1911 leskeksi jäänyt Väinö Blomstedt viihtyi vuosikymmeniä. Kirjoittamattomiin sääntöihin kuului, ettei pöydässä puitu työasioita vaan seurustelun tuli sujua leppoisasti. Naisia ei sitruunapöydässä nähty.

”Yritimme pysyä mukana kun Uggla ja Blomman vilkkaasti elehtien ja ilmehtien eloisasti esittivät mielipiteitä kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä, enemmän tai vähemmän osuvia ajatuksia musiikista, maalaustaiteesta, kuvanveistosta, kielitieteestä, yhteiskuntapolitiikasta, erotiikasta ja näyttämötaiteesta – unohtamatta mielenkiintoisia seurapiirijuoruja ja pikantteja pikkujuttuja julkisuuden henkilöiden yksityiselämästä”, kuvailee musiikkikustantaja Axel E. Lindgren laamanni John Ugglan ja Väinö Blomstedtin puheenpitoa ( Kirje Eero Järnefeltille marraskuussa 1925).

Sitruunapöydän jäsenet edustivat eri aloja. Alkuvuosien vakiokaartiin kuuluivat mm. professori Ali Krogius, hovioikeudenneuvos William Forsman, laamanni John Uggla ja vapaaherra Eskil Palmén; taiteilijoista Väinö Blomstedt ja Eero Järnefelt, merenkulkuneuvos Axel Lindberg, toimittaja Arthur Frenckell, liikemies ja taiteen suosija Victor Hoving sekä geologit Victor A. Hackman ja Benjamin Frosterus - maamme laajalti tunnettuja nimiä. –

Sitruunapöydän kokoontumisista on laadittu pöytäkirjoja, jotka kertovat hauskanpidosta. Jäsenillä oli omat roolinsa, oli puheenjohtaja, seremoniamestari jne. Väinö Blomstedt on ollut seurueen ”ordenshärolden” eli airut, joka soitti trumpetilla fanfaarin aina tilanteen mukaan. Blomstedt ei suinkaan puhallellut pelkkiä fanfaareita. Kun sitruunapöydän joulujuhlaa vietettiin Kämpissä 18. joulukuuta 1929, kuultiin ”Blommerus Mårillon” soittavan trumpetilla laajan repertuaarin, mm. ”Die Macht am Wein”, ”Som ryssen tog ur högen fast en röd madam”, ”Skänk i dubbel tår på tand”, ”Suomen poika pyllyllänsä”, ”Så långsamt fan tar sitt parti” ja ”Hur svenskarna ta sup engång”.

Väinö Blomstedt maalasi vuosien varrella edustusmuotokuvan lähes paristakymmenestä aikansa merkkihenkilöstä. Parhaimpina töinä mainitaan muotokuvat professori Akseli Koskimiehestä (1934), pankinjohtaja Alexander Freystä (1936) ja maisteri Yrjö Harviasta (1938).

                                                                                          


Tyylinäyte Väinö Blomstedtin kirjeestä Eero Järnefeltille


Helsinki, 4 p. huhtik. 1932


Tänään on tasavallan kuivin päivä. Kapakoitsijat ovat kieltäytyneet allekirjoittamasta alkohooli-isäntien sopimuksen mahdottomia pykäliä, joten ei mitään missään ole saatavissa. Maata käsittävä punssin ostamislakko on ehdolla myöskin. Kuten näet niin täällä ei ajatella eikä puhella muusta kuin tämmöisistä. Mutta ”därav hjärtat är fullt...”


Mutta à nos moutons, Lipinskyn väitteet että zinoberi ei muutu, ei pidä paikkaansa. Zorn käytti uudempaa vermillon’ia joka on cadmium derivaatti, vaan lähemmin näistä jahka tavataan. Mitä Dörner’iin (x) tulee niin hän tiettävästi ei ole voinut tehdä toisin kuin plagierata muita. Puuttuispa vielä että mies menisi panemaan omiaan. Paikka paikoin hänen väitteensä tuntuvat olevan liian kategoorisia, mutta yleensä mikäli voi luottaa sekä omaan kokemukseensa että lukuisiin spesialistien tekemiin huomioihin, niin öljymaalauksen kemialliset ja muut käytännölliset totuudet ovat verrattain selvät ja yksinkertaiset, vaikka nykyään ovat joutuneet unohduksiin.

Ja irvistelemättä, jos kohta sekavasti on Dörner koettanut esittää näitä värien ja öljyjen eri naimisprosesseja. Omasta puolestani pidän ranskalaisten ja englantilaisten spesialistien laatimia esityksiä selvempinä ja hauskempina. 


Onko Italiassa ilmestynyt mitään, jossa käsiteltäisiin näitä asioita. Sitronit tervehtivät. Terveiset myös rouvallesi ja Lauralle – tuus Väinö Blomstedt.


PS. Olehan hyvä ja osta minulle ohut villainen napolilainen tupsu yömyssy (bonnet). Vedän sen silmilleni valoisina kesäöina. Semmoisia ei ole enään täällä.

 

 

(x) Kyseessä Max Dörner (Professor für Maltechnik an der Münchener Akademie für Bildende Künste)

Dörneriltä suomeksi julkaistu:  Maaliaineet ja niiden käyttö taidemaalauksessa / Tammi 1954